Terve karvaiset kaverini!

Ollaan taas palattu arkiseen rytmiin eli mami aloitti duunit tällä viikolla ja näin ollen se peltikoppi-elämä loppui. Mami on kuulemma vaihtamassa duunejaankin eli alkaa mennä mitä ihmeellisimpiin aikoihin sinne työpaikalleen klo 6.50-11.50 välillä ja palailee kotiin sitten 14.05-19.05 välisenä aikana. Joskus sillä voi olla viikollakin vapaapäivä, mutta se tarkoittaa, että silloin se onkin viikonloppuna töissä. Eli meikäläistä koskien tuo tarkoittaisi, että tyypilliset pissaus- ja lenkkeilyajat ovat menneisyyttä ja aletaan liikkumaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Sopii kyllä minulle, että lähdetään vaikkapa tiistaina klo 9.00 metsälenkille

Tällä viikolla käytiin maanantaina lenkillä ja uimassakin käväisin Särkijärvessä (kts. kuvat alempaa) ja seuraavana päivänä sitten oltiinkin mustikassa tai siis ei me oltu siellä mustikassa kun ei mahduta, vaan mami keräsi sellaisia mustia pieniä palleroita sellaiseen kippoon ja minä olin saanut äärettömän tärkeän Salaisen Agentin Tehtävän. Mami kun sanoi, että tehtäväni on pitää karhut, sudet ja hirvet loitolla - ihmisiä tai koiria ei tarvitse ilmoittaa tai haukkua. No, minähän otin tehtäväni äärettömän vakavasti ja vahdin mamin ympärillä kuin salainen agentti 007 James Bond! Ympärillämme pyöri kolmekin eri marjastajaporukkaa, mutta koska niihin yhteenkään ei kuulunut karhuja, susia eikä hirviä, vain ihmisiä ja yksi koira, en ilmoitellut niille porukoille, että sopii pysyä loitompana. Rankkaa puuhaa oli kyllä päivystää 1½ tuntia maastossa, joten kotiin päästyämme olin aivan kanttuvei ja kaput, enkä jaksanut muuta kuin pötkötellä, kunnes se poimituista palleroista paistettu herkullisen tuoksuinen piirakka tuli uunista ulos. Ja mikä parasta, kun sitä tarjottiin perheen miesväelle vaniljakastikkeen kera, sain minä nuolla lautaset lopuksi, sillä olinhan kantanut arvokkaan korteni kekoon tähän piirakkaan. Ei olisi mami selvinnyt ilman Paimenkoiraansa tästäkään hommelista. Keskiviikkona sainkin iltalenkillä viipottaa rakastamani esineen perässä tuolla Kanjonin kentällä eli iltajumppana oli pallottelu. Ai että mä jaksaisin ja jaksaisin ja jaksaisin aina vaan hakea sitä palloa! Kun väsy tulee, niin menen sen pallon kanssa sivummalle makoilemaan ja leikin mamille vaikeastitavoiteltavaa....Lopulta juoksuhalut voittaa ja tuon pallon takaisin mamille, joka kuitenkin laittaa parin heiton jälkeen sen ihanuuden taskuunsa ja moittii minua "lapsellisesta lällättelystä". Minähän VAIN LEPÄÄN! Olisikohan taas pientä viilaamista ihmisen ja koiran kommunikoinnissa?

Ensi viikolla menee setäkin töihin ja vielä viikko eteenpäin, niin nuo pojatkin kouluunsa. Ja niin on pieni koira taas jätetty yksin pitkiksi päiviksi ellei Lily sitten viihdytä minua läsnäolollaan, kun kerran ns. joutilaana on.

Tässä pari otosta maanantain metsä/uimareissustamme. Olikohan nämäkin pakko räpsiä? No, näissä olen uinnin jälkeen metsäpolulla....

 

Mamin mielestä olen alkanut muistuttaa äitiäni ????

 

Vaiko isääni?